we're broken, imperfect, we were all made the same

hyi jumalauta. mä en kestä tätä syyllisyyttä. jouluruoka on ihan saatanan pahaa ja onneks mua ei oo pakotettu syömään sitä paljoa. MUT NE KAIKKI KARKIT. mun itsekuri ei riitä ja mä oksetan itteeni. mä lihon ja mua itkettää enkä saa mitään edes ulos

kävin ennen jouluu siellä terkkarilla. mä sanoin sille et en syö sen takia koska ruokala ahistaa mua, mikä on kyllä totta mut ei yksin se syy. se sano et on mahollista järjestää "yksityinen" ruokailu jossain tilassa ja mä sanoin ei. ei ikinä, minkä helvetin takia ne yrittää saada mut syömään. ihan kun mä en olis tarpeeks läski jo valmiiks. 49 vitun kiloa. hyi saatana. oon lihonu ja lihon koko ajan lisää. ei tää vittu edes voi olla mahollista

mä en jaksa enää tehä mitään. muut laskettelee ulkona, mä makaan sängyssä. muut on kahvilla ja juttelee ja nauraa, mä makaan sängyssä. mä en jaksa nousta sängystä, mua itkettää koko ajan mut en enää edes voi itkeä. mä en jaksa. mä haluun vaan kuolla

put the steel to my wrist, lost the breath in my chest, just to forget all the wrongs i had left

vittu. mulle laitettiin aika koululääkärille koska en käy koulussa syömässä ja ne on muka niin huolestuneita. kysyvät et miks en syö, valehtelin kerroin et mulla ei vaan oo koskaan nälkä ja sit ne rupes selittämään siitä miten kuitenki syömishäiriö vois olla mahollinen ja että se tutkitaan siellä. en haluu mennä mut kai se on pakko. ei mulla anyway oo mitään syömishäiriötä, mä syön niin helvetin paljon et syömishäiriö ei mitenkään voi olla mahollinen. toki mä haluun olla ihan helvetin laiha ja mun keinot ei oo terveellisiä mut ei se nyt jumalauta syömishäiriötä tarkota

löysin muuten tumblrista tavotteeni. ihana

 

oon nyt ollu viikon ilman terää, eli joo, olin vähä aikaa sitten kuukauden mut sorruin taas. en mä pääse siitä eroon. mä ansaitsen sen kivun ja just sen takia se tuntuu niin hyvältä.  noi arvet kuitenki hävettää niin paljon enkä haluis et kukaan huomaa, onneks nyt on sentään talvi nii niiden piilottaminen on helpompaa.

muutenki ahistaa niin helvetisti koulu ja kaikki ja vielä se et kohta on joulu ja se tarkottaa niin saatanan paljon ruokaa. onneks en oo koskaan syöny jouluna paljon ihan vaan sen takia etten edes tykkää jouluruuasta nii vähille jättäminen on helppoo.

i wish that i was as invisible as you make me feel

mä oon turha ihminen. aivan saatanan turha. mä en haluu olla olemassa, mä haluun olla näkymätön. mä en voi puhua tästä kellekään. mä en haluu puhua enkä mä voi, mulla ei edes oo ketään kelle puhua. mun ajatukset on sekavia enkä mä oikeen tiedä mitä mä tunnen. välillä musta tuntuu niin pahalta että mun rintaan sattuu. välillä mä en tunne mitään. mä en tiiä mitä mä teen itteni kanssa

ja anyway, oon ollu nyt kolme viikkoo kuivilla viiltelystä mut oon taas ihan vitun lähellä. oon kuitenki yrittäny pitää itteni kuivilla, en haluu nimittäin että kukaan huomais mun arpia koska siitä syntyis ihan vitunmoinen paskamyrsky

voisinpa mä vaan kuolla ihan ilman mitään selittelyjä. kadota vaan eikä sanoa kenellekään mitään ennen sitä. musta joka tapauksessa tuntuu et kaikki pääsis aika nopeesti yli mun kuolemasta. mä oon aika näkymätön. ja jos mä en oo näkymätön, mut huomataan aina vaan negatiivisessa valossa. mä oon joko paska, turha ihminen tai sit näkymätön. en koskaan hyvä. voi saatana miksen mä vaan voi hypätä sillalta?