mä oon ihan hukassa
kaikki sattuu. aina kun mä kuulen ihmisien nauravan mä oon ihan varma et ne nauraa mulle. mä oon ihan varma että mua vihataan jota en kyllä ihmettele. kyllä mäkin vihaan itteeni, en mä voi syyttää ketään muuta
mä en haluu jatkaa opiskelua tällä alalla. vihaan tätä ja tiiän ihan varmasti et en tuu koskaan tekemään tätä työtä jos nyt kuvitellaan et eläisin niin kauan et voisin käydä töissä.
mä vihaan sitä et ton lisäks mut vielä vittu pakotettiin suorittamaan lukio. "mutta kun sulla on niin hyvä todistus" ja se kun vittu automaattisesti tarkottaaki sitä että kaikki joilla on hyvä todistus haluu lukioon. voin ihan rehellisesti sanoo et sain hyvän todistuksen vaan siks koska satuin kuuntelemaan tunneilla, opiskelu ei oikeesti kiinnosta mua vittuakaan ja jos oisin saanu ite päättää nii en olis ikinä lähteny suorittamaan lukiota
ja jos keskeytän jomman kumman tai vielä pahempi molemmat, nii kaikki pettyy ja oon elämässä epäonnistuja ja häpeä koko vitun suvulle eiku hups mähän oon sitä jo
enkä mä edes tiiä mitä mä tekisin jos keskeyttäisin
en mä vittu tiedä mitä mä haluun. eiku tiedänpäs
mä haluun kuolla
