kaikki hermostuttaa. mun koulunvaihto suju loppujen lopuks ihan hyvin (joo vaihdoin siis tosiaan koulua tällä viikolla) ja viihdyn siellä ainaki vielä tässä vaiheessa paremmin ku siellä edellisessä. luokan perällä hiljaa istuminen on mulle oikeesti paljon helpompaa ku asiakaspalvelu (no vittu mikä oivallus ku kerta sosiaalisten tilanteiden pelko on, oisinpa tajunnu ton vuotta aikasemmin). mut kyllä toiki koulu ahistaa mua tosi paljon koska se on ihan saatanan iso enkä tunne ketään sieltä. en oo puhunu kellekään mitään enkä helvetissä edes aio koska oon outo, en osaa tyyliin ees puhua takeltelematta eikä kukaan muhun edes haluu tutustua. toisaalta kuitenki tykkään vaan istua yksin jossai penkillä ja kuunnella musiikkia tauoilla ja sit ruokatauolla ja hypäreillä lähtee kaupungille kiertelemään. eikä toi ees johdu mun sosiaalisten tilanteiden pelosta, oon vaan aina ollu tosi introvertti muutenki
oon tässä viimesen vuoden aikana huomannu sellasen jutun et kaikki pienet asiat jää vaivaamaan mua ihan helvetin pitkäks aikaa. esimerkiks jos sanon tai teen jotain väärin, siis ihan vaan jotain pientä, nii mulla menee vähintään se 2 päivää et pääsen siitä yli. joskus on menny 2 viikkoaki. tietyllä tavalla mä tajuun kyllä et se asia oli ihan pieni ja et sillä ei oo mitään väliä mut silti se jää aina vaivaamaan mua ihan älyttömästi. en tiiä mistä tää johtuu, muistan et oisin lukenu et tää on yks epävakaan persoonallisuushäiriön oireista. en tiiä. mut tää on siis ollu mulla niin kauan ku muistan mut oon vasta nyt alkanu kiinnittää siihen huomiota
mut niin, eipä tässä oikeestaan muuta. samaa paskaa joka päivä. yritän vaan selviytyy aina päivästä kerrallaan. haluisin vaan aina aamulla mennä takas nukkumaan. oikeestaan haluisin et oisin kuollu
