mä en osaa mitään

en ees tappaa itteeni

i'm too depressed to go on, you'll be sorry when i'm gone

kaikki hermostuttaa. mun koulunvaihto suju loppujen lopuks ihan hyvin (joo vaihdoin siis tosiaan koulua tällä viikolla) ja viihdyn siellä ainaki vielä tässä vaiheessa paremmin ku siellä edellisessä. luokan perällä hiljaa istuminen on mulle oikeesti paljon helpompaa ku asiakaspalvelu (no vittu mikä oivallus ku kerta sosiaalisten tilanteiden pelko on, oisinpa tajunnu ton vuotta aikasemmin). mut kyllä toiki koulu ahistaa mua tosi paljon koska se on ihan saatanan iso enkä tunne ketään sieltä. en oo puhunu kellekään mitään enkä helvetissä edes aio koska oon outo, en osaa tyyliin ees puhua takeltelematta eikä kukaan muhun edes haluu tutustua. toisaalta kuitenki tykkään vaan istua yksin jossai penkillä ja kuunnella musiikkia tauoilla ja sit ruokatauolla ja hypäreillä lähtee kaupungille kiertelemään. eikä toi ees johdu mun sosiaalisten tilanteiden pelosta, oon vaan aina ollu tosi introvertti muutenki

oon tässä viimesen vuoden aikana huomannu sellasen jutun et kaikki pienet asiat jää vaivaamaan mua ihan helvetin pitkäks aikaa. esimerkiks jos sanon tai teen jotain väärin, siis ihan vaan jotain pientä, nii mulla menee vähintään se 2 päivää et pääsen siitä yli. joskus on menny 2 viikkoaki. tietyllä tavalla mä tajuun kyllä et se asia oli ihan pieni ja et sillä ei oo mitään väliä mut silti se jää aina vaivaamaan mua ihan älyttömästi. en tiiä mistä tää johtuu, muistan et oisin lukenu et tää on yks epävakaan persoonallisuushäiriön oireista. en tiiä. mut tää on siis ollu mulla niin kauan ku muistan mut oon vasta nyt alkanu kiinnittää siihen huomiota

mut niin, eipä tässä oikeestaan muuta. samaa paskaa joka päivä. yritän vaan selviytyy aina päivästä kerrallaan. haluisin vaan aina aamulla mennä takas nukkumaan. oikeestaan haluisin et oisin kuollu

 

give me therapy, i'm a walking travesty

siitä on näköjään yli kuukaus kun mä kirjotin viimeks. en tiiä miks. ehkä kesäloma on vähä helpottanu asioita eikä mun oo tarvinnu vuodattaa kaikkee paskaa tänne. mietin tässä samalla kun kirjotan et luulikohan joku et oon tyyliin tappanu itteni ku oon puhunu siitäki niin paljon täällä

niin joo, mä oon nyt 17. seittemänvituntoista. ei tunnu hyvältä (ei mun koskaan pitäny elää näin kauan)

mut anyway, tässä yli kuukauden aikana on tapahtunu kaikkee mut sit toisaalta ei mitään. enimmäkseen kaikkee negatiivista. helvetisti itsemurha-ajatuksia, väsymystä ja ahistusta. kaikki tuntuu nii vitun vaikeelta ja koko ajan on ihan vitun paha olla

mut on mun kesässä ollu paljon hyvääki. esimerkiks 24.6 oli yks parhaista päivistä  yli kolmeen vuoteen. mulla oli oikeesti hauskaa ja olin ilonen ja ihan oikeesti elossa. olin siis all time low'n keikalla ja mä olin niiden kahen tunnin aikana onnellisempi mitä mä oon koskaan ollu viimesten kolmen vuoden aikana. mua pelotti ja hermostutti ihan saatanasti ennen sitä keikkaa mut mä selvisin. mulla oli ihan vitun hyvä olo, mä hymyilin ja lauloin. musta tuntu et mä olin ne 2 tuntia terve. ei masentanu, ei mitään paniikkioireita eikä mua haitannu vaikka ihmiset oli tosi lähellä. mä olin niin ilonen

sen keikan jälkeen oli vaan tosi haikee olo. sellanen konsertin jälkenen masis. halusin takasin. se keikka sai mut kaiken lisäks tajuamaan et musiikki on oikeesti ainoita asioita jotka pystyy enää tekemään mut edes jollaki tapaa onnelliseks ja iloseks. about muutama vuosi sitte niitä asioita oli vielä enemmän mut nyt oon huomannu et tosi moni asia jotka teki mut ennen iloseks ei tunnu enää miltään. tietyllä tavalla mua pelottaa et joku päivä musiikkikaan ei tunnu enää miltään. et joku päivä mikään ei tunnu enää miltään. et joku päivä mikään ei saa mua ees hetkeks iloseks.

mutniin, tota keikkaa ja jotain matkusteluja lukuun ottamatta mun kesä on ollu suunnilleen sitä et nukun puol yhteen asti enkä tee mitään. ehkä katon netflixiä tai telkkarista uusintoja jostain paskoista sarjoista. ehkä otan joku ilta kaapista pulloja ja juon enemmän ku oikeesti pitäs. onneks oon jotenki ihmeellisesti onnistunu välttämään darran

vittu ku mulla ois oikeesti nii paljon sanottavaa mut en saa vaan kirjotettuu mitään järkevää. oon nyt kesällä syöny paljon enemmän kun mun oikeesti pitäs ja sit oon kuitenki itkeny ku katoin mun reisiä peilistä ja sillon ku näin siellä all time low'n keikalla tosi laihan tytön. vituttaa olla tällanen. haluun olla laiha mut sit syön kuitenki koko ajan? mikä vitun logiikka?? 

en oo viillelly kahteen kuukauteen. silti mä mietin sitä joka päivä. oon kaivanu laukusta mun terän ihan saatanan monta kertaa mut sit aina kuitenki laittanu sen takasin. en tiiä mitä mä teen. nyt viime aikoina mulla on ollu taas ihan helvetin paska olo enkä tiiä miten mä purkasin sitä. vihaan itteeni niin saatanan paljon enkä voi oikeesti elää itteni kanssa. mä oon pelkkiä vikoja ja virheitä

mua vituttaa se et ihmiset jotenki olettaa et oon hirveen innokas tekemään kaikkee vaikka en oikeesti jaksa tehä yhtää mitään. se on aina sellasta

"tuu nyt tonne alas juttelee muiden kanssa"

mä en jaksa.

"tee jotaki, siivoa vaikka tai piirrä"

mä en jaksa.

"mee käymään ulkona, tekee sulleki hyvää ku oot koko ajan sisällä"

mä en jaksa.

"tee nyt jotain muutaki ku makaa huoneessas kuulokkeet päässä"

mä. en. vittu. jaksa.

joo. tällasta vaihteeks

i'd rather be dead

kello on yli 12 yöllä ja mä en voi ees nukkua koska muhun sattuu niin paljon. musta tuntuu että mä en saa henkee. se fyysinen kipu mikä tulee henkisestä kivusta on oikeesti jotain ihan helvetin kauheeta. mä en jaksa enkä voi enää. muhun sattuu vaan niin vitusti. 

i'm choking on my words like i've got a noose around my neck

en ees muista millon oisin viimeks viillelly näin paljon kerralla. en tiiä mikä mulla on ja ansaitsen joka ikisen viillon. se kolme kuukautta meni siinä. mä en tiiä mitä mun pitäs ajatella mistään. oon ihan hukassa mun ihmissuhteiden, koulun ja tulevaisuuden kanssa. mä en tiiä mitä mä haluun ja vihaan itteeni vaan koko ajan enemmän. viimeset 2 viikkoa mun rintaan on sattunu ihan älyttömästi ihan vaan sen takia koska mulla on niin paha olo. välillä tuntuu et en saa henkeä koska mulla on niin vitun paha olo. muhun sattuu niin saatanan paljon etten tiiä jaksanko enää

mä en tiiä mitä toi yks ihminen ajattelee musta. se on viime aikoina käyttäytyny niinku mua ei olis olemassakaan mut nyt ku miettii niin nii oon mäki, mut ei se oo sen vika. mä eristän itteni siitä koska se ei välitä. sillä on omat paremmat kaverit enkä mä haluu roikkua niiden mukana ja olla se vitun ylimääränen jonka ei edes pitäs olla siinä porukassa. sama pätee toiseen porukkaan. mä oon vaan se vitun ylimääränen mukanaroikkuja jolla ei oo mitään vitun väliä. mä oon turha ja tuun aina olemaan turha, ei se muutu. ketään ei kiinnostas paskaakaan jos joku päivä jäisin kotimatkalla auton alle

mä teen aina kaiken väärin enkä osaa mitään muuta ku kusta kaiken ja satuttaa toisia. mä mietin joka vitun päivä miks helvetissä mun pitää olla tällanen. oon lähiaikoina oikeesti miettiny sitä et ihmisellä on oikeesti vaan yks elämä ja mä joudun elämään sen rumana, läskinä paskana joka ei osaa vittu yhtään mitään ja jota kaikki vihaa ja joka tekee aina kaiken väärin

mä nään yhtä kaveria perjantaina. se on oikeesti ainoita ihmisiä jonka seurassa mua ei ahdista. silti musta tuntuu aina jotenki pahalta kun nään sitä, musta tuntuu et en ansaitse sellasta ihmistä mun elämään. mä en ansaitse ketään ja mun kuuluu olla yksin koska oon säälittävä paska

ihan btw, mulla ilmeisesti on se epävakaa persoonallisuushäiriö. vittu jee

 

why does everything go wrong

mä taisin pilata yhden ihmissuhteen ja vihaan itteeni niin paljon. miks vitussa mä oon tällanen mä en haluu olla tällanen vittu enkö voi vaan kuolla

ja silti mä hymyilen ja esitän et oon vaan väsyny ja yritän tehä kaikkeni etten itkis

all hope has failed, my patience will not last, i've lost my soul, tomorrow i will be gone

"sulla ois vähä niinku noita kursseja tekemättä että kannattaisko vähän pistää vauhtia :) kyllä kaikista varmaan tuntuu välillä siltä et se ala millä ne opiskelee ei oo niiden juttu mut kannattaa tai siis on pakko käydä se loppuun :) sä oot kyllä niin laiska :) meet aina siitä mistä aita on matalin :) kannattaisko sun pikku hiljaa ruveta pääsemään yli tosta sun ahdistuksesta :) sä et jaksa koskaan tehä mitään, sä oot kyllä niin kamalan laiska, ryhdistäydy nyt, kyllä se koulu on ykkösasia sun elämässä :) kannattaisko panostaa tohon kouluun enemmän :) opettele sietämään vastoinkäymisiä, en tiiä oikeesti ketään joka luovuttais yhtä helpolla kun sä :)"

vittu anteeks ku synnyin ja kiva kun teette selväks et koulu on tärkeempi kun mun mielenterveys

mä en ihan oikeesti jaksa enää

mä en oo varmaan koskaan halunnu kuolla näin paljon