siitä on näköjään yli kuukaus kun mä kirjotin viimeks. en tiiä miks. ehkä kesäloma on vähä helpottanu asioita eikä mun oo tarvinnu vuodattaa kaikkee paskaa tänne. mietin tässä samalla kun kirjotan et luulikohan joku et oon tyyliin tappanu itteni ku oon puhunu siitäki niin paljon täällä
niin joo, mä oon nyt 17. seittemänvituntoista. ei tunnu hyvältä (ei mun koskaan pitäny elää näin kauan)
mut anyway, tässä yli kuukauden aikana on tapahtunu kaikkee mut sit toisaalta ei mitään. enimmäkseen kaikkee negatiivista. helvetisti itsemurha-ajatuksia, väsymystä ja ahistusta. kaikki tuntuu nii vitun vaikeelta ja koko ajan on ihan vitun paha olla
mut on mun kesässä ollu paljon hyvääki. esimerkiks 24.6 oli yks parhaista päivistä yli kolmeen vuoteen. mulla oli oikeesti hauskaa ja olin ilonen ja ihan oikeesti elossa. olin siis all time low'n keikalla ja mä olin niiden kahen tunnin aikana onnellisempi mitä mä oon koskaan ollu viimesten kolmen vuoden aikana. mua pelotti ja hermostutti ihan saatanasti ennen sitä keikkaa mut mä selvisin. mulla oli ihan vitun hyvä olo, mä hymyilin ja lauloin. musta tuntu et mä olin ne 2 tuntia terve. ei masentanu, ei mitään paniikkioireita eikä mua haitannu vaikka ihmiset oli tosi lähellä. mä olin niin ilonen
sen keikan jälkeen oli vaan tosi haikee olo. sellanen konsertin jälkenen masis. halusin takasin. se keikka sai mut kaiken lisäks tajuamaan et musiikki on oikeesti ainoita asioita jotka pystyy enää tekemään mut edes jollaki tapaa onnelliseks ja iloseks. about muutama vuosi sitte niitä asioita oli vielä enemmän mut nyt oon huomannu et tosi moni asia jotka teki mut ennen iloseks ei tunnu enää miltään. tietyllä tavalla mua pelottaa et joku päivä musiikkikaan ei tunnu enää miltään. et joku päivä mikään ei tunnu enää miltään. et joku päivä mikään ei saa mua ees hetkeks iloseks.
mutniin, tota keikkaa ja jotain matkusteluja lukuun ottamatta mun kesä on ollu suunnilleen sitä et nukun puol yhteen asti enkä tee mitään. ehkä katon netflixiä tai telkkarista uusintoja jostain paskoista sarjoista. ehkä otan joku ilta kaapista pulloja ja juon enemmän ku oikeesti pitäs. onneks oon jotenki ihmeellisesti onnistunu välttämään darran
vittu ku mulla ois oikeesti nii paljon sanottavaa mut en saa vaan kirjotettuu mitään järkevää. oon nyt kesällä syöny paljon enemmän kun mun oikeesti pitäs ja sit oon kuitenki itkeny ku katoin mun reisiä peilistä ja sillon ku näin siellä all time low'n keikalla tosi laihan tytön. vituttaa olla tällanen. haluun olla laiha mut sit syön kuitenki koko ajan? mikä vitun logiikka??
en oo viillelly kahteen kuukauteen. silti mä mietin sitä joka päivä. oon kaivanu laukusta mun terän ihan saatanan monta kertaa mut sit aina kuitenki laittanu sen takasin. en tiiä mitä mä teen. nyt viime aikoina mulla on ollu taas ihan helvetin paska olo enkä tiiä miten mä purkasin sitä. vihaan itteeni niin saatanan paljon enkä voi oikeesti elää itteni kanssa. mä oon pelkkiä vikoja ja virheitä
mua vituttaa se et ihmiset jotenki olettaa et oon hirveen innokas tekemään kaikkee vaikka en oikeesti jaksa tehä yhtää mitään. se on aina sellasta
"tuu nyt tonne alas juttelee muiden kanssa"
mä en jaksa.
"tee jotaki, siivoa vaikka tai piirrä"
mä en jaksa.
"mee käymään ulkona, tekee sulleki hyvää ku oot koko ajan sisällä"
mä en jaksa.
"tee nyt jotain muutaki ku makaa huoneessas kuulokkeet päässä"
mä. en. vittu. jaksa.
joo. tällasta vaihteeks
No comments:
Post a Comment