17 vuotta. liikaa kiloja. masennus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, itsetuhoisuus, syömisongelmat
Tuesday, March 17, 2015
i spend every waking moment wishing i was dead
mussa on kaikki vialla ja kaikki vihaa mua. mä tarviin terää jatkuvasti enkä osaa varmaa enää edes feikata hymyä koska kaikki sattuu niin helvetisti. tän on pakko loppua. mun on ihan pakko lopettaa tää
Oon itekin ollu lähellä reunaa monta kertaa ja halunnu lopettaa mun elämän ku kaikki on tuntunu aivan kestämättömältä, mut sieltä pohjaltakin voi nousta ja toivoa on aina, vaikkei sitä ehkä ite huomaa.
Onko sulla ketään kelle puhua? Mitään hoitokontaktia? Voisitko vaikka soittaa auttavaan puhelimeen tai mennä päivystykseen jos olo on ihan sietämätön?
Ethän tapa ittees? Oot vielä niin nuori ja sulla on oikeasti koko elämä edessä ja se voi olla hyvä ja onnellinen, vaikka tällä hetkellä kaikki meniskin ihan päin helvettiä.
Vuosien kokemuksella mä uskallan väittää, että se parempi päivä tulee vielä! Älä luovuta jooko <3
mä en puhu kellekään enkä käy missään koska musta tuntuu et mä en ansaitse apua. mä en ansaitse olla onnellinen ja mulle tulee heti jotenki syyllinen olo jos mulla menee joskus vähänki paremmin
mä en enää jaksa uskoo et asiat muuttus tästä. kyllä mä kuitenki yritän, en vaan oikeesti enää jaksais, nää 3 vuotta on oikeesti vieny multa ihan kokonaan voimat. mut mä yritän
Oon itekin ollu lähellä reunaa monta kertaa ja halunnu lopettaa mun elämän ku kaikki on tuntunu aivan kestämättömältä, mut sieltä pohjaltakin voi nousta ja toivoa on aina, vaikkei sitä ehkä ite huomaa.
ReplyDeleteOnko sulla ketään kelle puhua? Mitään hoitokontaktia? Voisitko vaikka soittaa auttavaan puhelimeen tai mennä päivystykseen jos olo on ihan sietämätön?
Ethän tapa ittees? Oot vielä niin nuori ja sulla on oikeasti koko elämä edessä ja se voi olla hyvä ja onnellinen, vaikka tällä hetkellä kaikki meniskin ihan päin helvettiä.
Vuosien kokemuksella mä uskallan väittää, että se parempi päivä tulee vielä! Älä luovuta jooko <3
mä en puhu kellekään enkä käy missään koska musta tuntuu et mä en ansaitse apua. mä en ansaitse olla onnellinen ja mulle tulee heti jotenki syyllinen olo jos mulla menee joskus vähänki paremmin
Deletemä en enää jaksa uskoo et asiat muuttus tästä. kyllä mä kuitenki yritän, en vaan oikeesti enää jaksais, nää 3 vuotta on oikeesti vieny multa ihan kokonaan voimat. mut mä yritän